Oppimisen helppous ja vaikeus

Opettajana pyrin luomaan oppimistilanteeseen ilmapiirin, jossa oppimisen esteenä olevat turhat stereotypiat ja suorittamisen pakko poistuisivat. Oppimiseen vaikuttaa erittäin haitallisesti negatiivinen asenne tyyliin: 'En ole koskaan ollut hyvä teknisesti' tai 'Olen aina ollut laiska opettelemaan asioita'. Jos asiaa tutkiskelee tarkemmin, kotipsykologiaakin harrastava huomaa, että kyseessä on pettymyksen välttämiseksi syntyneet puolustusmekanismit.

Aikuisiälläkin voivat vielä vanhat opettajan tai äidin/isän sanat kummitella mielessä. Toisaalta epäonnistumisen pelko on jo vähentynyt rutkasti nuoruusvuosiin tai työuran kiihkeimpään aikakauteen verrattuna. Parhaimmillaan eläkeikään ehtineet opiskelijat ovat iloisen positiivisia ja osaavat myös nauraa omille toilailuilleen. Onnistumisen ilokin on heti näkyvissä kasvoilta. He ovat niitä henkilöitä, joista opettaja voi ammentaa voimaa omassa työssään jaksamiseksi.

Opettajan työssä on h-hetkensä ja jokaisella kurssilla on erilainen ilmapiiri-riippuen porukan hengestä ja henkilöstä/henkilöistä, jotka ovat luomassa hyvää rentoa ilmapiiriä ennakkoluulottomalla asenteellaan. Joillekin kursseille opettaja menee aina kevyin mielin ja odottaa jälleen näkemistä. Joillakin kursseilla joutuu nostattamaan tunnelmaa koko kurssin ajan kuulijakunnan ilmeiden värähtämättä. Totisuuteenkin on totuttava ja hyväksyttävä suomalaisten erilaisuuden asteet rakkauden asenteella. Opettajan on pystyttävä olemaan tasapuolinen kohtelussaan ja asenteissaan. Onneksi tämä hyväksymisen taito kehittyy mitä vanhemmaksi tulee, ja alan olla jo tarpeeksi vanha laskemaan kymmeneen ja hyväksymään erilaisuuden kaikkine muotoineen-no, ainakin yön yli nukuttuani.

Hieno, antoisa ja luova ammatti on opettajan ammatti ja sopii tällaiselle ikuiselle itsensä kehittäjälle ja 'ruoskijalle' erinomaisesti.