Näiden vuosien aikana, jolloin olen ohjaillut kansalaisia tietoyhteiskunnan palveluiden käyttäjiksi, olen monta kertaa miettinyt: miten tämän voisi tehdä toisin. Erilaisia palveluita on Internetissä paljon tarjolla. On pankkipalveluita ja lomakkeiden lähetystä. On sosiaalisia palveluita, joiden avulla voi pitää yhteyttä tuttujen kanssa. Voi ostella ja varata lippuja kulttuuri ym. rientoihin tai tehdä ostoksia. Nämä kaikki palvelut eivät kuitenkaan ole helposti löydettävissä eikä varsinkaan käytettävissä.
Nuoret ovat kasvaneet tietoyhteiskunnan tarjoamien palveluiden mukana ja kaikilla kolmekymppisillä ja sitä nuoremmilla on palveluiden käyttö ollut käden ulottuvilla. Sitä vanhemmat ovat enemmän tai vähemmän tulleet tutuiksi tietotekniikan kanssa. Työikäisille tietoyhteiskunnan palveluiden löytäminen ja käyttäminen ei kuitenkaan ole kovin vaikeaa.
Sen sijaan seniori-ikäiset joutuvat toimimaan aivan erilaisessa ympäristössä kuin mihin ovat elämänsä aikana tottuneet. Tietoyhteiskunnan palveluiden pitäisi olla keskitetysti saatavilla. Niiden käyttö tulisi olla mahdollista ilman, että tarvitaan paljon teknisiä taitoja tai välineitä.
Näitä asioita taas kerran miettiessäni törmäsin käynnissä olevaan projektiin. Sen tavoitteena on nimenomaan sähköisten palveluiden käytön helpottaminen ja tuominen lähelle. Projektista kerrotaan TEKES:in sivuilla osoitteessa: http://www.tekes.fi/fi/community/Etusivu/307/Projektin_tiedot/1453?id=9974439 käy selville projektin nykytilanne.
Seniorinetissä siitä käydään keskustelua. Sivustolla pitää blogia Hannu Kuukkanen projektin tapahtumista. Toivotaan projektille menestystä ja tuloksia. Seniorinetin osoite on: seniorinett.fi
Tähän loppuun sopii mielestäni pieni hauska sattumus. Se osoittaa, että välineiden käyttökelpoisuus on tärkeintä lopputuloksen saavuttamiseksi ei ulkonäkö tai merkki...
Sateisena, synkkänä työaamuna ajattelin, että on aika vaihtaa kesäiset kengät vähän syksyisempiin. Työpäivääni kuului kaksi työkokonaisuutta. Kävellessäni ensimmäiseen työpisteeseeni tuntuivat kengät hiukan oudoille, mutta miksikäs ei kun niitä oli viimeiksi käytetty kevätloskan aikaan.
Ensimmäinen työrupeama suijui innokkaissa merkeissä ja kiiruhdin kotiin täyttämään energiavarastoja uutta työjaksoa varten. Matkalla satuin vilkaisemaan jalkoihini ja huomasin, että olin koko päivän kulkenut eripari kengissä. Siitä siis outous kävellessä. Loppupäivän iloinen mieli oli taattu. Vaihdoin toisen kengän kuitenkin ennen seuraavaan työpisteeseen lähtöä.
En ole viitsinyt kysyä, oliko ensimmäisen työpisteen iloinen ilmapiiri kenkieni ansiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi tähän